Gallit eivät muiden kehittyneiden kansakuntien tapaan käyttäneet fyysistä valuuttaa. Harva edes enää muisti, että kyydit maksoivat mitään. Divicasus astui huolettomasti ulos vaunuista ja kuski sulki oven niin äkisti hänen perässään, että osa Diviciauksen paidasta joutui sen giljotiinimaisen puraisun repimäksi.Diviciasus kirosi voimakkaasti kuskin kaartaessa pois hänen viereltään ja alkoi nousta palatsin juurista koostuvia portaita. Portaat olivat lähes kymmenen metriä leveät ja Divictuksella oli edessään usean sadan sadan askeleen nousu ennen pääporttia. Hän lönkytteli portaita nopeassa tahdissa ja tunsi kuinka pehmeä puu otti hänen askeleensa vastaan. Kymmenen askeleen välein, portaiden molemmissa päissä kivettynein ilmein seisoneet vartijat vaikuttivat tavallistakin jännittyneimmiltä. Vaikka vartioiden päät eivät kääntyneet, hän erotti sivusilmällä kuinka sulkakypärien takana mustissa pupilleissa punaisena hehkuvat silmät seurasivat hänen jokaista askeltaan pääovelle. Heidän näkökentässään Divictus loisti sinisenä, joka tarkoitti ylintä turvaluokitusta.
Divictuksen rinta pamppaili sydämen hakatessa vanhan miehen rinnassa, kun hän viimein nousi palatsin viimeiselle rapulle ennen valtavaa pääporttia. Palatsi oli perinteiden mukaisesti rakennettu Alesian vanhoista punapuumetsistä. Vahvat, lähes kahdeksankymmentä metrisiksi kasvavat puut oli taivutettu teltan muotoon. Puut kasvoivat yhä kukkulasta, jolla palatsi oli tarjoten sille lehdistä vihreän rappauksen. Rakennuksen sisällä oksat ja juuret muodostivat näyttäviä kaarikäytäviä, joihin oli hakattu johtajien ja Jumalten kuvia.
Diviciasus kulki vauhdilla käytävästä toiseen, hän tervehti kevyesti nyökähtäen muita vastaan tulevia orjia ja vauhdista kumartaen hallitsijan lähipiiriä. Vercingenetorixin tapaamishallin ovelle päästyään hän pääsi hieman hengähtämään. Heimopäälliköiden sotatapaaminen oli käynnissä ja klaanien johtajien huudot kuuluivat käytävään saakka.
"Meidän tulisi hyökätä ja ajaa heidät takaisin Roomaan! Brennus teki sen vuosia sitten ja me olemme vahvempia kuin tuolloin"
Diviciasus ei olisi tarvinnut edes karhean äänen tuomaa varmistusta tietääkseen, että kyseessä oli Belgien, Gallien eliitti-joukkojen komentaja. Belgit harjoittivat spartalaista elämäntapaa ja korvasivat uhreudella aluksiensa vanhuudesta johtuvia heikkouksia. Belgit olivat olleet ainoita, jotka olivat kyenneet tuhoamaan Rooman aluksia taistelussa.
"Hullu! Etkö ole katsonut ylös? Me olemme piiritettyjä, ansassa, me olemme.."
Tätä heimopäällikköä Devictus ei tunnistanut, mutta ajatus olisi sopinut kenen tahansa huulille. Tappiomieliala oli alkanut nostamaan päätään Gallien joukossa ja monet olivat jo valmiit laskemaan aseensa.
"Me voitimme heidät Gregoviassa, me voitamme heidät myös Alesiassa!" syvältä kumiseva belgin ääni kantautui käytävään aina vain vahvempana. "Roomalaiset eivät ole voittamattomia. Vercingenetorix, anna minulle alukset niin me Belgit.."
"..kaatuisitte heti kun pääsisitte planeettasuojan ulkopuolelle." Vercingenetorixin ääni oli päättäväinen, lopullinen ja mitä tahansa hän sanoi, se kuulosti oikealta. Nuori komentaja oli ottanut isänsä kypärän tämän kaaduttua ja kantanut Gallien lippua ylpeydellä. Devictus pohti, että mikäli tämä olisi johtanu heitä alusta lähtien olisi roomalaisten eteneminen pystytty pysäyttämään. Yksikään heimo ei kyennyt omin voimin vastaamaan roomalaisten tuleen, mutta yhdessä he tarjosivat tasavertaisen vastuksen.
"Me jatkamme, kuten tähän asti." Veringenetorixin ääni hiljeni puheääneksi ja Divictus joutui kulkemaan lähemmäs ovea kuullakseen mitä salissa puhuttiin.
"Germaanit ovat puolen vuoden kuluttua apunamme ja ruokavarat riittävät säännöstelyn turvin siihen saakka."
Vercingenetorix piti tauon ja Diviacus kuuli Belgien päällikön mutinaa oven läpi, mutta ei kyennyt erottamaan sanoja. Seuraavassa hetkessä Vercingenetorixin ääni räjähti huoneessa.
"Roomalaiset eivät tee mitään! Kilvet estävät heitä pommittamasta meitä, eivätkä maahanlaskujoukot pääse lähelle mörssäreiden vuoksi. Aika ja Teutates ovat puolellamme!" Diviciasus kuuli kokoushuoneesta vielä hiljaista mutinaa ennenkuin tuolien kirskunta kertoi tapaamisen päättyneen. Hän hypähti nopeasti kauemmas ovesta välttäen juuri sen paiskautumasta päälleen.
Belgien päällikkö marssi vauhdikkaasti hänen ohitse punainen hehku kasvoillaan. Kun muut päälliköt olivat tulleet ulos huoneesta huomattavasti rauhallisemmissa tunnelmissa uskalsi Diviciasus astua ovesta. Vercingenetorix näytti väsyneeltä tuolillaan, mutta heilautti kättään tervehdykseksi.
"Istu!" hän komensi nostamatta päättään edessä olevista näytöistä. Diviciasus totteli. Puutuolit olivat toki perinteisiä, mutta äärimmäisen epämukavia. Niiden päätehtävä tuntuikin nykyisin olevan pitää kokoukset lyhyenä. Divictus kiemurteli tuolillaan etsien mukavaa asentoa sitä löytämättä, lisäksi portaiden nouseminen oli saanut hänen kasvonsa punottamaan ja repailenen paita ei antanut hänestä edustavaa kuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti