"Miten kilvet voivat?" Vercingenetorix kysyi yllättäen. Hän tarkoitti Alesiaa suojaavaa massiivista läpinäkyvää muuria. Kilveksi ristitty, kivetetystä otsoonista ja nanomateriasta rakennettu verkko kykeni pysäyttämään minkä tahansa kuuta pienemmän planeettaa vastaan suunnatun kohteen. Alkujaan asteroideja varten suunniteltu työkalu oli siirynyt sotavoimien käyttöön."Hyvin, ylipäällikkö" orja vastasi katsomatta herraansa silmiin.
"Meillä on varastoitua energiaa ylläpitää sitä kuinka kauan tahansa. Roomalaiset eivät myöskään ole ampuneet meitä kohden laukaustakaan siitä saakka, kun käynnistimme sen".
Vercingenetorix nosti katseensa papereista ja nojautui tuolillaan taaksepäin kädet niskansa takana. Hänen ilmeensä muuttui levollisemmaksi ja neuvottelusta kasautunut väsymys näytti haihtuneen hänen kasvoiltaan. Diviciasus tunnisti ylipäällikön kasvoilla jälleen sen leikittelevän ilmeen, jonka hän kasvoilleen asetti, kun suunnitelmat olivat muuttumassa suuriksi.
"Se olisikin tuhlausta. He voisivat syöstä vaikka koko asteroidikentän niskaamme ja kaikki mitä siitä seuraisi olisi näyttävä ilotulitus" Vercingenetorix tuhahti, mutta Divictus huomasi pelon vilhatavan hänen silmissään.
"Kai kilpigeneraattorit ovat yhä hyvin suojattuina?"
- Tietty, ylipäällikkö.
Vercingenetorix suki suki kädellä tuuheaa leukapartaansa ja näytti mietteliäältä.
"Olen pohtinut, että olisi parempi jos vahvistaisimme kilpeä rakentamalla useamman generaattorin. Tällä hetkellä on riski, että roomalaiset onnistuvat tuhoamaan tämän hetkiset. Tällöin olisimme suojattomia."
Diviciasus nyökkäsi. Hän oli täysin samaa mieltä.
"Montako meillä niitä tällä hetkellä muuten on?"
- Yksi käynnissä ja toinen varalla.
Generaattoreiden vähäinen määrä oli huolettanut häntä siitä lähtien, kun Caesarin voittamaton armada oli siirtynyt Via Gallian halki Alesian kiertoradalle.
"Vain kaksi siis" Vercingenetorix kuiskasi hiljaa.
Diviciasus oli oppinut ammatissaan vastaamaan nopeasti ja tietämään kaiken tietämisen arvoisen. Täydellinen valokuvamuisti oli nykyisin sihteeriorjilla ja valtiomiehillä välttämättömyys. Diviciasus pitikin outona, että ylipäällikkö ei tiennyt tärkeimpien generaattoreidensa määrää, mutta pohti tämän johtuvan stressistä.
"Tämä on hyvä Diviciasus. Vahvistakaamme vartiointia molemmilla" Vercingenetorix sanoi lopulta.
"Jaa Belgit näihin kahteen kohteeseen. Heille tulee keksiä jotain tekemistä ennenkuin käsissämme on täysi kapina".
- Kyllä, ylipäällikkö.
"Tee se samantien" komensi Vercingenetorix ja nousi pöydältään. Hän käveli kaupunkia kohti osoittavan ikkunan luokse. Siristämällä silmiään hän saattoi erottaa äärimmäisen pienen pisterykelmän kaukana taivaalla. Roomalaiset.
Diviciasus hipaisi komentopöytää ja sen puupinta vaihtui näytöksi. Hän painoi kätensä sen kylmälle pinnalle ja kone tervehti häntä nimeltä. Tummaa lasia muistuttavalla näytöllä vilisi karttojen ja valikoiden mosaiikki Diviciasuksen kirjatessa sijainteja.
"Gallia, Alesia, alempi prefektuuri, kalliolouhos 4G. Sijoita 1/2 Belgien vahvuudesta, kiertävä vartiointi".
Diviciasuksen ei olisi tarvinnut sanoa sijainteja ääneen, mutta hän luotti enemmän äänensä kuin ajatustensa hallintaan. Virhe johti aina teloitukseen, kuten hänen edeltäjälleen oli käynyt.
Kone rusahti ja karttaan piirtyi Diviciasuksen antama sijainti. Se oli pääkaupungin rajojen ulkopuolella olevalla joutomaalla, hieman suurta merta olevalla niemellä. Koneen rekisteröidessä sijainnin lähti myös automaattinen käsky Belgeille. Divictus ei nostanut kättään pöydästä, vaan valikot ruksuttivat nopealla tahdilla hänen liikutellessa äänettömästi huuliaan.
"Gallia, Alesia, ylempi prefektuuri, merenpohja, sektori 15-40-80. Sijoita 1/2 Belgien vahvuudesta, kiertävä vartiointi, paine- ja happivarusteet".
Alesia oli lähes kokonaan yhden valtavan meren peitossa ja sen syvyyksiin oli ollut hyvä piilottaa itse päägeneraattori. Suojassa säteilyltä ja roomalaisten vakoojien silmiltä päägeneraattori ylläpiti kilpiä saaden energiansa fuusiolla suoraan vedestä erotetusta vedystä.
Diviciasus irroitti kätensä pöydästä ja hieroi niskaansa. Hän ei koskaan ollut tottunut ajatuksin ohjattaviin valikoihin. Ne saivat hänet huonovointiseksi. Myös hänen katseellaan oli ongelmia suoraan tottua ympäröivään maailmaan, kun linkki koneen kanssa katkesi.
Vercingenetorix kääntyi Diviciasusta kohden.
"Olivatko siinä molempien suojien sijainnit"
- Kyllä herra.
Ylipäällikkö työnsi rinnalla kantamansa sotamiekan syrjempään ja asettui pöytänäytön ääreen. Äänettömästi hän asetti kätensä näytölle ja säpsähti hieman, kun linkki yhdisti hänet koneeseen. Nähtyään suojageneraattoreiden tarkat sijainnit Vercingenetorix paljasti hampaansa.
"Ave, Diviciasus" hän sanoi sujuvalla latinalla.
Puuseinät haihtuivat Diviciasuksen ympäriltä ja hän romahti kuulustelupöydän kylmälle kaakelille. Sadanpäämies Lucius Vorenius irroitti laakeriseppeleen hänen otsaltaan ja asetti sen pöydälle. Puupalatsin pehmeät värit olivat tiessään, seinät olivat harmaat ja kolkon huoneen katossa riippui himmeä varjastomaton lamppu. Diviciasusta huimasi. Paikka, jossa Vercingenetorix oli seisonut asteli nyt roomalainen Tribuuni täydessä taisteluvarustuksessa. Diviciasus tunnisti hänet samantien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti