Gladius

Espanjalainen miekka oli legioonalaisen pääase, jota sotilas pystyi taistelussa käyttämään pistoihin, lyönteihin ja viiltoihin. Gladius oli legioonien käytössä lähes 600 vuotta ja se palveli armeijoita sekä tasavallan että keisarikunnan aikana. Gladius-miekkaa oli useaa eri mallia, mutta keskimäärin se oli noin 70cm pitkä ja painoi 1-2 kiloa.

Bello Galactica:
Äärimmäisen tarkkuuden lisäksi, tämän Karthagolaisilta kopioidun pitkän kantaman käsiaseen suurin etu on sen säädettävyydessä. Sotatilanteessa Gladiuksen osuman voidaan asettaa aiheuttamaan massiivista tuhoa psykologisen vaikutuksen luomiseksi, kun taas salamurhissa sen osuma naamioituu sydänkohtaukseksi.

Jalkaväen Gladius on kämmenen pituinen hopean värinen putki, jota sotilaat kantavat vyössään. Tällainen "perus-Gladius" vaatii päivittäisen lataamisen ja sen säädöt mahdollistavat vain kuollettavan tai lamauttavan voiman. Senaattoreiden ja upseereiden omistamat gladiukset ovat jalkaväen aseita huomattavasti hienovaraisempia. Nämä aseet voivat olla koristeellisia, juhlakäyttöön tarkoitettuja status-esineitä tai ovelasti esimerkiksi ranteen sisälle piilotettuja puolustusvälineitä. "Erikois-Gladiukset" ovat kalliita, mutta eivät vaadi lainkaan lataamista. Käyttäjän ruumiinliike tuottaa niiden tarvitseman energian.

Gladiuksen suurin heikkous on, että se toimii vain elävään kudokseen. Tämän vuoksi legioonalaiset kantavat mukanaan myös heitettäviä pilium-kranaatteja.