Diviciasus juoksi halki Alesian pääkaupungin katuja. Iäkkäällä sihteerillä oli tapaaminen ylipäällikön kanssa, eikä henkeään arvostavan orjan tullut myöhästyä.Hän kiihdytti vauhdin hölkäksi ja peitti kasvonsa puuvillatakkinsa hihalla estääkseen kaduilla vellovia hiukkasia ajautumasta kurkkuun. Roomalaisten piiritys oli asettanut planeetan koville. Ilma haisi saasteilta, ulosteilta ja hieltä. Ilmasta erittyi jopa suuhun rasvainen ja tahmea maku, joka sai Divicuksen kakistelemaan kurkkuaan. Hän oli kompastua yhteen kadulla nuokkuvaan pakolaiseen. Muilta Gallian planeetoilta Rooman valtaa paenneet olivat tulleet Alesialle jatkamaan sotaansa, mutta piiritys oli ajanut heidät taistelemaan keskenään jo pelkästä ruuasta.
Diviciasusta suretti kansansa näkeminen tässä asemassa ja hän toivoi, että sota päättyisi pian. Orjalle ei voittajalla niinkään ollut väliä.
Divictus kutsui mielessään kelloa ja kirosi, kun aika välähti hänen tajuntaansa. Jalan ei voinut enää ehtiä ja hän heilautti kättään ohi kiitävälle tilausvaunulle. Punainen kuljetusalus hiljensi vauhtiaan ja pysähtyi hänen viereensä.
"Palatsiin", Divictus sanoi päästyään vaunun sisälle.
Aluksen parrakas kuljettaja ei edes hymähtäyt vastausta, mutta tämä tuntui ymmärtäneen. Vaunu alkoi kohota ylemmälle kulkuväylälle suoraan vaakatasossa levitoiden.
Kuljettaja oli sitä hiljaisempaa taksikuskien sukuhaaraa, jota eivät kiinnostaneet päivänpolitiikan kysymykset tai ilmasta puhuminen. Tai kenties kumpikaan ei tällä hetkellä tarjonnut kovinkaan mieltä ylentäviä aloituksia.
"Rattoisa piirityskeli, onnistuvatkohan roomalaiset tänään hajoittamaan planeettakupumme?" tai "Ompa ilma keltainen saasteista. Tänään ei kannata hengittää kovin syvään". Diviciasus pohti mielessään vaihtoehtoisia keskustelun avauksia.
Parempi, että oli hiljaa.
Ilmasta käsin kaupunki näytti vähintään yhtä kurjalta kuin maasta. Horisontissa paloivat kapinallisten liekit. Diviciasus kykeni myös erottamaan Vercingenetorixin puoltavien ja vastustavien mielenosoittajien joukot, jotka taistelivat lyömäasein kaduilla. Hän painautui syvämmälle penkkiin ja katseli kuljettajan ikkunan läpi horisontissa näkyvää palatsia. Sen näkeminen rauhoitti häntä.
Palatsi koostui kymmenistä yhteenkasvaneista punapuista saaden sen muistuttamaan enemmän metsää kuin rakennusta. Sen elävä rakenne oli yksi niistä nähtävyyksistä, joista Alesia oli kuuluisa. Palatsin kattorakenteina toimivat valtavat lehdet olivat kellastuneet, mutta mielialan kohentamiseksi niitä ruokittiin ravinteilla, jotka saivat oksat yhä näyttävään eläviltä ja terhakkailta. Elävä palatsi oli gallien vertauskuva: vaikka se voi huonosti oli se yhä valmis taistelemaan elämänsä puolesta. Ylipäällikkö ymmärsi symbolien merkityksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti