Tribuuni Titus Labenius käveli lähemmäs pökertyneen Gallin hikipisaroista tulvivia kasvoja. Maailma suhisi yhä Divictuksen korvissa ja silmät eivät olleet vielä tottuneet hämärään. Silti nuoren Tribuunin kasvoja ei voinut olla tunnistamatta. Pitkä nenä, lyhyt koko pään tasaisesti kiertävä tukka, ohuet huulet ja silmät jotka olivat niin ulkonevat, että ne näyttivät pysyvän miehen päässä vain vaivoin."Teutates minua suojelkoon" galli henkäisi hiljaa huultensa välistä. Hän oli kertonut kansansa suurimman salaisuuden viholliselle.
Titus hymyili ja kosketti sormellaan pöydällä lepäävää laakeriseppelettä.
"En pidä kidutuksesta" hän sanoi kuin maistellen jokaista sanaa.
"Kidutus on barbaarista, hidasta ja todennäköisesti tuo vain.." hän keskeytti puheensa hetkeksi ja kuiskasi gallin korvaan sihahtaen
"...valheita". Titus hymyili nähdessään gallin värisevän ja jatkoi.
"Laakeriseppele on niin paljon kauniimpaa. Onnistuessaan se on kuin kaunis näytelmä. Näytelmä, jossa sinä Divictukseni olet päähenkilö ja minä, Tribuuni, pelkkä vaivainen käsikirjoittaja" hän naurahti ja hiipi gallin taakse.
Divictus tunsi sydämensä pamppailevan lujemmin, kun Titus otti hieroma-asennon hänen hartioistaan.
"Näyttelijä Divictus, Divictus...Divictus....mitä me sinulla nyt teemme?" Titus kysyi ja runnoi vanhuksen olkapäitä sormillaan hieromista mukaillen.
Sadanpäämies Vorenius katseli näytelmää sivummalta. Hän ei pitänyt Tituksen tavasta kierrellä saalistaan kuin leijona jalkansa loukannutta lammasta - se ei ollut Roomalaista. Vorenius oli saapunut Alesialle jo vuosikymmen aiemmin peitetehtäviin. Vaikka Rooma oli tuolloin vielä rauhassa Gallian kanssa oli vakoojia siroteltu puolin ja toisin. Hän oli kouluttanut kapinallisia, myrkyttänyt vesiverkkoja ja levittänyt roomalaismielistä propagandaa - jopa taikauskon hyväksikäyttö oli hänelle tuttua. Kerran kesken Vercingenetorixin puheen Vorenius vapautti satoja mustia korppeja huonon onnen merkkinä ja välttyi kiinni jäämiseltä vain Alesian poliisivoimiin soluttautuneen vakoojansa avustuksella.
Tribuuni Titus Labienuksen Vorenius oli tavannut kuukautta aiemmin, kun tämä oli sovitun yhteyshenkilön kautta tullut hänen luokseen. Tituksen oli kertonut Voreniukselle sodan kulusta ja varoittanut, että kohta Alesiaa piiritettäisiin ja heidän tulisi valmistautua tähän. Tuolloin Vorenius oli suhtautunut Titukseen kuten kehen tahansa ylempään upseeriin, mutta nyt hän katseli inhoten tämän perhetaustallaan upseeriksi nouseen nuorukaisen toimia.
Vanhan gallin huulet tärisivät pelosta Tituksen kaarrellessa tämän ympärillä. Vuoroin Titus uhkasi tappaa gallin ja silloin tällöin herkutteli ajatuksella vapauttaa tämän. Tribuuni näytti nauttivan joka hetkestä. Kierreltyään gallia tarpeeksi Tituksen ilme muuttui vakavaksi ja hän marssi Voreniuksen korvan viereen. Titus painoi kätensä Voreniuksen olkapäälle ja työnsi ulkonevat silmänsä lähes tämän kasvoihin kiinni.
"Tapa hänet" Titus sihahti.
Titus päästi irti Vorniuksesta ja avasi tyrmän oven. Astuessaan ulos harmaasta sellistä Titus kuuli gladius-pistoolin sihahduksen sen polttaessa tietään gallin otsan läpi jälkiä jättämättä. Kuullessaan gallin ruumiin rojahtavan lattialle Voreniuksen irroitettua sitä kannattelevat siteet hän veti keuhkonsa täyteen ilmaa, levitti kätensä kohti taivasta ja huusi nauraen:
"Devictus, minkä taitelijan maailma sinussa menettikään!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti