"Onko kukaan nähnyt Divictusta?"Vercingenetorixin ääni oli kumea ja kaikui pitkin Alesian hallintorakennuksen puuseiniä. Hän kiihdytti askeliaan kohden neuvotteluhuonetta tarrautuen välillä ohi kulkeviin orjiin. Divictus oli kadonnut vain kahta tuntia aiemmin ja tämä oli saanut Vercingenetorixin suunniltaan. Pelko tärkeimmän orjansa joutumisesta roomalaisten käsiin kalvasi häntä. Vaikka Divictus ei ikinä pettäisikään galleja olivat roomalaiset jotenkin kyenneet saamaan tietoja myös häntä kovemmilta miehiltä. Vercingenetorix sulki verkkokalvoyhteytensä kautta Divictuksen oikeudet hallintokoneisiin. Orja oli todennäköisesti jo kuollut, sillä tämä ei koskaan ollut kadoksissa neljännestuntia kauempaa.
Suljettuaan yhteyden Vercingenetorix pyyhki kädellä kasvojaan. Iho tuntui nahkealta ilmassa olevan rasvankäryn ja pölyn takia. Hän oli jo tottunut ilmassa leijuvaan epäpuhtauteen, mutta sen tunteminen kasvoilla sai hänen vatsansa kiertämään. Häntä myös heikotti, koska tuleva tapaaminen muiden päälliköiden kanssa ei tulisi olemaan helppo. Oli tehtävä päätös, joka muuttaisi kaiken miten historia hänet tulisi näkemään.
Ennen astumistaan komentohuoneeseen Vercingenetorix rauhoitti hermonsa katsomalla ulos hallintorakennuksen ikkunasta. Näkymä ylimmästä kerroksesta oli upea. Alesian meri taittui kaarevana horisonttiin, joka leikkasi taivaan useiden satojen kilometrien päässä. Yggdrasill, Gallien toisesta galaksista hallintorakennuksekseen noutaman mahtavan asumispuun ylimmät kerrokset nousivat 500 metriä maanpinnasta ja sen ylimmät versot kasvoivat yhä. Vercingenetorix oli kuullut, että suurimmat yggdrasill-puut kasvoivat niin korkealle kuin ilmakehä salli. Hän ei ollut koskaan nähnyt mitään hallintorakennusta suurempaa puuta, mutta toivoi sellaisen vielä joskus kohtaavansa.
"Jos joskus vielä pääsen Alesialta" hän huokasi.
Vercingenetorix ravisteli päätään. Ajatusten tuli olla kirkkaat muiden päälikköiden läsnäollessa. Hän työnsi pitkät ruskeat hiuksensa korviensa taakse ja astui sisään neuvotteluhuoneen valtavista puuovista.
Salin puheensorina hiljeni ja suorakaiteen mutoisen pöydän ääressä istuvat heimopääliköt nousivat seisomaan. Pääliköiden ulkoasu oli vähintäänkin hurja. Valtaosan kasvoissa kulki virtapiiri-implantteja eikä kukaan heistä koskaan leikannut partaansa. Moni oli myös kasvattanut perinteisen galli-tukan taistelun symbooliksi ja vahannut sekä väräjännyt sen osottamaan hopeisina piikkeinä taaksepäin. Salissa oli hiljaista, kunnes Vercingenetorix oli istunut tuolillee. Tuolloin yksi heimopäälliköistä nousi seisomaan. Hän oli turpeakasvoinen mies, jonka toinen taistelussa menetetty silmä oli korvattu optisella kuidulla. Kuitu kääntelehti kohti Vercingenetorixia ja sen liike oli lähes hypnoottinen.
"Näin ei voi jatkua" päälikkö sanoi hiljaa. "Gregovian voiton jälkeen olemme piilotelleet Alesiassa kolme kertaa meitä piirittäviä roomalaisia suuremmalla armeijalla. Väestöltä ja sotilailtamme on muona loppu ja aluksiemme metalleja ryöstetään jo kauppatavaraksi. Mahdollisuutemme voittoon heikkenevät päivä päivältä!"
"Commius on oikeassa" huudahti seisomaan noussut Belgi-päällikkö. Hän oli menettänyt molemmat käsivartensa taistelussa ja paksun tunikan alta loistivat vain metalliset jänteet.
"Caesarin välttely toimi hyvin alussa, mutta Gregoviassa näytimme hänelle voimamme! Miksi et anna hyökkäyskäskyä, vaikka armeijamme on häntä huomattavasti vahvempi?"
Vercingenetorixin katse riitti käskemään molemmat heimopäälliköt takaisin tuoleilleen.
"Gregoviassa Caesar oli huonosti valmistautunut ja me hyvin. Nyt tilanne on toisin. Valtaosa aluksistamme on heikosti varusteltuja ja Caesarilla on tällä hetkellä - kaikesta huolimatta - puolustava asema. Meidän sotilaamme ovat kauppiaita ja työläisiä - tavallisia kansalaisia, kun hänellä kaikki ovat sotaan koulutettuja veteraaneja. Kumpikaan osapuoli ei tällä hetkellä voi voittaa hyökkäämällä".
Veringenetorix oli väsynyt selittämään aikeitaan epäileville pääliköille. Vakoojien ja pettureiden takia hän ei uskaltanut kertoa pääliköille kaikkia suunnitelmia ja epätietoisuuden kalvava voima söi heidänn luottamusta häneen päivittäin.
"Meidän täytyy kestää kunnes germaanit ja vapaat gallit tulevat avuksemme. Tällöin Caesar on kahden armeijan välissä eikä pääse pakenemaan."
Veringenetorixin puhe keskeytyi Ambiorix nimisen gallipäälikön huudahdukseen.
"Siihen on vielä puoli vuotta! Millä me ruokimme ihmiset? Tällä hetkellä muonat planeetalla riittävät vain kuukaudeksi!"
Vercingenetorix tiesi hyvin tilanteen ja pelko seuraavasta päätöksestä oli ajanut hänet pidättelemään sitä pidempään kuin oli turvallista. Nyt hänen oli pakko puhua ajatuksensa julki.
"Teutates minua auttakoon" hän rukoili ajatuksissaan ja nousi seisomaan.
"Me emme voi pitää siviileitä enää Alesialla" hän sanoi. Pääliköt aloittivat hämmentyneen puheensorinan. Vercingenetorix laski kätensä pöydälle ja jatkoi.
"Jotta voimme kestää piiritystä, on meidän lähetettävä kaikki ei taistelukykyiset siviilit ulos Alesiasta ja uskottava roomalaisten hyvään tahtoon päästää heidät poistumaan aurinkokunnasta."
"Entä jos he eivät päästä?" sanoi belgi-päällikkö, jonka omat sukulaiset eivät olleet planeetalla.
"Sitten he saavat ainakin elämän roomalaisten orjina. Täälä heitä odottaisi vain nälkäkuolema tai meitä kaikkia antautuminen".
Vercingenetorixin pyytäessä äänestystä siviilien evakuoinnista räjähti salissa kova huutaminen ja uhkailu eri puolien välillä. Päälliköt joiden sukulaisia oli planeetalla vastustistavat päästöstä. Eniten vastaan oli kuitenkin Alesian kuvernöörinä toimiva heimopäällikkö, joka uhkasi aloittaa sisällisodan mikäli heidän galli-sotureille antamaa hyvää tahtoa ja suojaa käytettiin hänen kansansa luovuttamiseen roomalaisille. Vercingenetorix antoi tällöin sanattoman käskyn huoneen puolustuslaitteille tähdätä Alesian kuvernööriä, mutta ei antanut laukaisukomentoa.
"Meidän on pakko tehdä tämä!" Veringenetorix huusi puheen sorinan päälle ja löi valtansa tunnuskuvana toimivan miekan pöydän reunaan. Tämä hiljensi heimopäälliköt.
"Äänestäkää!" hän huusi jälleen. "Äänestäkää antaudummeko Roomalle, käymmekö itsemurhahyökkäykseen Caesarin puolustuslinjaa vasten vai valitsemmeko mahdollisuuden lapsillemme, naisillemme ja vanhemmillemme selvitä vielä huomiseen".
Pääliköt istuivat rauhallisesti pöydän ääreen. Alesian kuvernöörikin istui alas katsellen hermostuneena huoneen seiniin upotettuja tykkejä, jotka osottivat kohden hänen istuintaan.
Lopulta Belgi-päällikkö huusi.
"Hyökkäys!"
"Hyökkäys" Alesian kuvernööri mutisi.
Pöydässä oli vielä viisi muuta heimopäällikköä.
"Valitkaa tarkoin mitä haluatte tulevaisuudelta" Vercingenetorix sanoi äänettä lähettimensä kautta jäljellä oleville päälliköille.
Huoneen ulkopuolella olleet vartijat säpsähtivät, kun komentohuoneesta kuului sarjatulella ampuvan tykin ääni. He käynnistivät suojakilpensä ja syöksyivät joukolla huoneeseen. Ensimmäisenä heidän silmiinsä osui pöydän päällä makaava kuvernööri, jonka elottomassa kädessä oli yhä ase. Huoneen seinätykki päästi latausäänen, kun sen lipas täyttyi uusista projektiileista.
"Kertokaa vara-kuvernöörille, että aloitamme siviiliväestön evakuoinnin kaupungista" Vercingenetorix sanoi hämmentyneille sotilaille. Hänen tuolinsa selkänojassa savusi projektiilin jättämä jälki.
"Ja että hän on nykyinen de facto kuvernööri" Vercingenetorix jatkoi ja vilkaisi silmäkulmallaan pöydällä kasvoillaan makaavaa entistä kuvernööriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti