"Domus!" Julius komensi. Savuverho nousi näyttäen jälleen Gallian aurinkokunnan.Julius suurensi Alesiaa sanattomalla komennolla ja piirsi sormellaan kehän sen ympäri.
"Me rakennamme planeettaa kiertävän piiritysrenkaan " hän sanoi päättäväisesti.
"Sijoitamme renkaalle plasmapatterit kilometrin välein ja Velitas ryhmät kymmenen kilometrin välein".
Antonius seurasi, kuinka Julius kulki nopeasti planeetta-simulaation ympäri, eikä ehtinyt tekemään vastalauseita.
"Tuhannen kilometrin päähän toisistaan tulevat planeetan suuntaan osottavat suojageneraattorit ja niitä suojaamaan rakennamme lyhyen matkan ohjussiilot" Julius jatkoi
Antoniuksen katsellessa piirrosjälkeä silmät suurentuneina.
"Aiot siis rakentaa.." hän suoritti nopean päässälaskun "...yli kolmesataa tuhatta kilometriä pitkän puolustusvallin! Sehän on hulluutta! Mistä me löydämme sellaiset resursit?"
Nyt oli Juliuksen vuoro olla elementissään ja hän piirsi toisen kehän kiertämään edellisen ympäri.
"Äskeinen valli on planeettaa vastaan, mutta tarvitsemme myös toisen, jolla suojautua hyökkääjältä. Yhteensä rakennamme siis noin kuusisataatuhatta kilometriä suuren varustuksen."
Antonius vannoi kuulevansa aivojensa naksahtavan.
"Kuusisataa tuhatta kilometriä suojakenttää..." hän vihelsi. "Roomaa ympäröivät suojatkaan eivät ole kuin kolmannes tuosta. Ei sellainen voi olla mahdollista, ei kukaan ole koskaan rakentanut tuollaista muuria.."
"Siksi kukaan ei sitä meiltä osaa odottaakkaan!" Julius huudahti. "Domus, analyysi äsken annetuin arvoin. Siirry suoraan tulokseen ilman väliraportteja".
Planeetan ympärille kiertyvät kehät muuttuivat metallisen harmaaksi ja saivat sen muistuttamaan Saturnuksen pienoismallia. Antonius ei voinut uskoa, että edes Juliuksen suunnitelmat pystyivät saavuttamaan tällaiset mittasuhteet. Kymmenenkään työvuotta koko legioonan voimin ei olisi riittänyt tällaiseen urakkaan, yhdestä puhumattakaan. Antonius oli juuri kyseenalaistamassa Juliuksen, kun Domus alkoi puhumaan.
"Roomalaiset tappiot: 0.01% kaikista joukoista. Pääosin avaruusromun törmäyksistä johtuvia vahinkoja.
Gallialaiset tappiot: Neljännes hyökkäävästä laivastosta, kaikki planeetalta nousevat alukset.
Roomalainen voitto, kahdeksassa tunnissa."
Julius hymähti ja nosti oikean kätensä ilmaan hiljentäen Antoniuksen vastaväitteet.
"Antonius, anna käsky siirtää kaikki miehistön jäsenet Triareihin ja käske vapauttaa nanot muiden alusten päälle, alkaen vanhimmista aluksista".
Julius astui pois Antoniuksen viereltä ja katseli jälleen Alesiaa. Sotakonsuli puhalsi ikkunaan ja piirsi huuruun puolikaaren niin, että se näytti kiertävän Alesian ympäri kuin rengas. Hän näki oman hymyilevän kuvajaisensa lasissa Alesian päällä.
"Ohjelmoi nanot toimimaan tunnin ajan Von Neuman -algoritmilla ja siirtymään tämän jälkeen asteroidikentän harvestointiin" hän sanoi ajatuksiinsa vaipuneena.
Antonius katsoi Juliusta epäröiden. Hän ei enää ollut täysin valmis hylkäämään ajatusta kapinasta. "Aiot hajoittaa yhdeksän kymmenestä aluksesta rakennustomuksi?"
"Kyllä, tämä vie noin kolme vuorokautta. Tahti kiihtyy ekspotentiaalisesti nanojen kopioidessa itseään algoritmin mukaisesti" Julius sanoi silmät loistaen. Hän ei lainkaan huomannut Antoniuksen hermostunutta katsetta.
"Tänä aikana Triarit käyttävät massalinkoja materiaaleina käytettävien asteroidien siirtoon planeetan kiertoradalle. Otat mukaasi puolet jäljellä olevasta laivastosta ja harvestoit joka ikisen löytämäsi tykkitornin, ohjuspatterin ja suojakentän, jonka lähiaurinkokunnista löydät ja tuot ne takaisin tänne."
Antonius katseli Juliusta sanattamana, hieraisi rannesuojustaan ja siirsi katseensa kattoon.
"Kysyttävää?" Julius sanoi kuivasti, hän ei mielellään kuunnellut vastalauseita.
"Ei ole, sotakonsuli Caesar" Antonius totesi virallisesti ja ojensi kätensä suoraan tervehdykseen.
"Ave!" hän huudahti, kääntyi kannoillaan ja poistui komentohuoneesta.
Julius kuuli kuinka ovi aukesi Antoniuksen edessä, mutta ei enää seurannu tämän poistumista. Hän ihmetteli kuinka helpolla Antonius oli kaksoiskehä tarinan niellyt. Julius oli odottanut kokeneelta Hävittäjämestarilta hieman enemmän harkintaa ja epäili suuresti tämän kykyä toimia tehtävässään tästä eteenpäin.
"Domus" Julius komensi ja kone päästi hiljaisen äänen ilmoittaen olevansa kuulolla.
"Onko Sadanpäämies Voreniukselta tullut raporttia Alesialta?". Hän liikehti hermostuneesti ne sekunnit, jotka kone avasi raporttien salauksia.
"On" Domus vastasi ja jatkoi "Hän sanoo: Kaikki hyvin, Keisari".
Julius nauroi, käveli ikkunalle ja piirsi planeetan päällä olevaan huuruun ristin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti