"Alesian järjestelmä, piirtoetäisyys neljä miljoonaa kilometriä, planeetat ja alukset suurentaen" Julius käski Domusta.Seinissä olevat putket sihisivät, kun niistä tulviva usva tummensi koko komentotilan. Vähitellen komentajien silmät tottuivat sakeaan sumuun. Huoneen keskelle muodostuneiden planeettojen rinnalle ilmestyi yksitellen vain nuppineulan kokoisia, mutta silti valtavasti mittakaavasta poikkeavia aluksia.
"Me olemme nyt tässä" Julius sanoi ja piirsi sormellaan kehän usvasta muodostuneiden alusten ympärille. Kun hän nosti kätensä maalautuivat kehän sisäpuolelle jääneet alukset punaisiksi.
"Lähes 100 000 kilometriä Alesiasta, joka jättää meidät hienoisesti Planeetan mörssärien kantaman ulkopuolelle"
Hän asteli lähemmäs komentosillan ovea ja piirsi toisen ympyrän ilmaan. "Kaasujättiläiset ovat Germaanien saapuessa jotakuinkin täälä, joten he sijoittuvat niiden taakse".
Tällä kertaa alukset värjääntyivät vihreäksi.
"Germaanit haluavat niiden antaman tutkasuojan ja magneettikenttien aiheuttaman häirinnän tuekseen. Tällöin ohjuksemme ovat käyttökelvottomia ja voimme käyttää vain projektiileja".
Antonius oli nähnyt germaanien pelottavat tykistöpatterit käytössä ja tuntenut millaista tuhoa heidän kilvet läpäisevät projektiilinsa aiheuttivat.
"Ja germaaneilla on niissä ylivoima" hän kuiskasi itselleen.
"Analyysi" Julius komensi. "Kolminkertainen tonnivahvuus meihin nähden planeetan ulkopuolelta ja puolen siitä suuruinen joukko planeetalta. Arvio ensimmäisen vuorokauden tuloksista".
Usvassa leujuvat pienoismallit lähestyivät toisiaan. Domuksen rauhallinen latina kulki savualusten mukana.
"Aiemman strategian ja tunnetut taktiset kuviot huomioonottaen Gallit eivät käytä miinojaan, vaan pitävät ne reservissä" kone kuiskasi ja vihreät asteroidimiinat valuivat pois lähestyvien alusten tieltä.
"Todennäköisimmässä skenaariossa Galli-Germaanit tekevät yhtäaikaisen hyökkäyksen planeetalta ja avaruudesta jättäen joukkomme heidän keskelleen."
Savu-alukset valuivat lähelle toisiaan ja harmittomat projektiileja sekä hävittäjiä kuvaavat usvapallot kimpoilivat niiden sisuksista.
"Ensimmäinen tunti:" Domus sanoi ja pikakelasi tapahtumia Antoniuksen ja Juliuksen edessä.
"Roomalaisia tappioita 2/3 koko vahvuudesta, Ala-joukkomme pakenevat. Gallialaistappiot noin puolet hyökkäävästä vahvuudesta.
Toinen tunti: Roomalainen laivasto asettuu testudoon ja ottaa vastaan gallien ohjusiskut planeetalta uloimpien alusten kilvillä vaihtaen heikentyneet testudon sisäpuolelle."
Antonius huokasi tuskaisesti keskeyttäen Domuksen. "Jätä strategia-analyysi ja anna vain luvut".
Kilpikonna-formaatio, eli testudo oli vähintään yhtä tunnettu strategia roomalaisilla kuin täysrintamahyökkäys ja kiila. Niitä ei tarvinnut kymmenien sotien veteraaneille kerrata.
Kone hiljeni hetkeksi kuin loukkaantuneena ja pysähtynyt avaruus liikehti jälleen.
"Kolmas tunti: Roomalaiset pommittavat planeettaa ydinasein hävittääkseen suojaavat mörssärit. Siviilitappiot miljoonissa. Roomalaisten omat tappiot ensimmäistä tuntia seuranneessa kahakassa. Nimelliset."
Domus piti lyhyen hiljaisuuden ja suurensi Alesiaa niin, että Antonius jäi sen maalaaman usvan sisälle.
"Gallit ovat menettäneet kaikki muut paitsi kaupunkien turvajoukkonsa ja ulkopuolelta tullut Germaanien hyökkäysarmeija vetäytyy."
Pienet savualukset lähestyivät Antoniusta ja tiputtelivat lastiaan simuloidun planeetan pinnalle. Antonius astui pois animaation tieltä.
"Neljäs tunti: Maihinousujoukot valtaavat planeetan ja teloittavat tai vangitsevat Vegnetorixin, jos tämä on yhä elossa."
Sinivihreä planeetta maalautui manner toisensa perään punaiseksi kuvaten roomalaisten etenemistä sen pinnalla. Kun viimeinen sininen kaistale muuttui punaiseksi piirtyi planeetan ylle kultainen standardi, jonka huipulla oleva kotka katseli alas planeettaan.
"Viides tunti: Taistelu on ohi. Roomalaiset tappiot 200 000 miestä. Gallialaiset tappiot puoli miljoonaa sotilasta, lähes koko planeetan siviiliväestö, noin kaksitoista ja puoli miljardia. Haluatteko raportin tulosteena?"
Antonius ei vastannut, mutta napautti sormiaan. Hetkessä usva oli imeytynyt samoihin putkiin joista se oli noussutkin.
"Vendi, vidi, vici" Julius tuhahti.
"Voitamme siis, vaikka he tekisivät mitä. Luulisi tuon kelpaavan?" Antonius sanoi, astui ikkunan viereen.
"Kuuletteko Gallit, me voitamme!" hän nauroi ja koputti panssarilasia siltä kohdin, jossa Alesia kiilsi.
Julius oli hiljaa ja katseli Antoniukselle niin tavallista käytöstä. Ylpeyttä, pöyhkeyttä. Täyttä välinpitämättömyyttä muiden elämästä. Antonius ei nähnyt tätä katsetta, hänen silmänsä kiilsivät, kun hän kääntyi kohden Juliusta.
"Voimme palata Roomaan, viettää triumfin, uusia konsulikautesi ja elää herroiksi tuon kekeäleeksi paahtuneen planeetan rikkauksista".
Julius oli hetken hiljaa ja kääntyi kohden planeettaa. Vihreän planeetan polttaminen punaiseksi hiekka-aavikoksi sai hänet voimaan pahoin.
"Mutta millainen triumfi se olisi? Meillä ei olisi näyttää voitostamme kuin kuumuudessa käyristyneitä radioaktiivisia kultaesineitä, lihasta kaluttuja luurankoja, sekä aiemmat tappiomme mukaan laskien, yli miljoonan Roomalaisen sotilaan ruumiit".
Antonius laski innosta nostamat kätensä Juliuksen pyörittäess hänelle päätään.
"Senaatin tuntien viettäisimme triumfimme kahleissa tuon onnettoman Vegnetorixin kanssa mestauslavalla."
Ilo poistui Antoniuksen kasvoilta.
"Tämä on naurettavaa" hän tuhahti. "Voitamme siis taistelun, mutta häviämme silti kaiken."
Antonius toivoi kovasti, että Domus olisi laskenut virheellisesti, mutta tiesi sen analyysien tarkkuuden. Yhtään taistelua ei voitu suorittaa ilman Domuksen antamaa analyysiä. Sotaa saattoivat johtaa ihmiset, mutta taisteluja kontrolloi tekoäly. Ihmisen kyetessä ohjaamaan yhtä alusta, kontrolloi tekoäly vaivatta tuhansia. Domuksen antama analyysi oli aina paras skenaario, joka taistelusta saattoi seurata ja ihmisen väliintulo vain heikensi sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti